25.8.2015

Mistä koostuu laadukas keppihevonen?

Homma lähtee kankaasta. Kankaan on lähes poikkeuksetta aina oltava velboaa, sävyllä ei ole niinkään väliä. Jos velboavarastot kuitenkin huokaavat tyhjyyttään, niin älä huoli, myös vastaavanlaiset lyhytkarvaiset kankaat sopivat hyvin. Muista vain se kangasta valittaessasi, ettei se saa venyä senttiäkään suuntaan tai toiseen, jotta täyttäminen olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Pitkäkarvaista kangasta voi käyttää myös, mutta pidä huoli ettei se ylitä standardien laatimaa pituutta. Kaikkien tuntema fleece on taas hieman alempiarvoinen - se ei ole kovin haluttua sen helpon saatavuuden takia, jonka vuoksi fleecekeppareita katsotaankin hieman vinoon. Fleecestä tehdyn kepparin tulee olla jollain tapaa erikoinen jotta kanssaharrastajat näkevät sen laadukkaana - esimerkiksi vaikeasti toteutettu kirjavuus tuo paljon plussaa harrastajien silmissä.



 Vasemmalla luonnonvalkoisesta velboasta tehty hevonen, oikealla valkoisesta fleecestä hieman erikoisemmalla värityksellä

Nyt kun kangas on valittu, on aika aloittaa kaavojen teko ja keppihevosen kasaan väkerrys. Kaavoja tehdessä täytyy miettiä tarkasti minkä rotuisen ja kokoisen hevosesta tekee. Haluaako ihan pienen ja hennon ponivauvan vai valtavan järkäleen, jonka jokainen askel saa aiheutettua maanjäristyksen? Nykyään suuri osa harrastajista suosii isompia keppihevosia, joten vähintäänkin kaulan pitää tulla yli A4:stä. Toivottavaa kuitenkin on, että koko hevonen mahtuu kaulansa ja päänsä kanssa A3- kokoiselle paperille.
Paloja leikatessa on tärkeää, että sivukappaleet ovat juuri eikä melkein identtisiä, jotta kasaan ommeltaessa hevosella ei ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia mennä vinoon. Keskikappaleen tulee olla tasan 4 senttimetriä leveä, ei yhtään enempää tai vähempää, jotta koko keskikappaleen tarkoitus (= leventää hevosta) toimisi, muttei kuitenkaan leventäisi liian paljoa.
Käsinommeltuja keppihevosia näkee paljon enemmän kuin ompelukoneella ommeltuja - ompelukoneella tehtyjä hevosia vältellään, sillä sehän vain kertoo harrastajan olleen patalaiska ja ettei hän ole halunnut nähdä vähääkään vaivaa hevosen teossa. Käsin kasaan ommellut ovat taas ehtaa käsityötä, joiden teossa on käytetty aikaa, hikeä, verta, kyyneliä ja rakkautta.


Kun keppari ollaan saatu ommeltua kasaan, on aika siirtyä seuraavaan jännittävään vaiheeseen - täyttöön! Olehan tarkkana vanua valittaessasi, liukas ja pehmeä vanu takaa huonoimman mahdollisimman täytön, joten etsi käsiisi karheaa ja sitkeää vanua. Tällainen vanu mahdollistaa kaikkien kaavojen, kankaan tai ommeltaessa tapahtuneiden virheitten korjaamisen - liukas vanu vain korostaa tekovaiheessa sattuneita virheitä.


Täyttö oli sinällään aika helppo ja simppeli vaihe, mutta nyt siirrymmekin korviin, harjaan ja muihin yksityiskohtiin. Korvista ei ole mitään kriteerejä jotka määrittäisivät laadukkuuden, sama sieraimissa, joten tee ne miten itse parhaaksi näet. Harjan tulee olla kuin viivoittimella vedetty, ehkä vielä vatupassilla tarkastettu, joten suoruus ennen kaikkea. Silmien tulee olla mustaa huopaa tai tekonahkaa, joiden täytyy olla juuri oikean kokoiset ja muotoiset, jotta hevosella on samaan aikaan lempeä ja rakkautta pursuava katse, mutta hieman hevosta kääntäessä sille saa ihmissyöjä-monsteri- ilmeen. Syyn tälle kerron alempana.

Tämä hevonen on epäonnistunut katseen osalta, sillä sillä on enemmänkin pelokas kuin hirviömäinen ilme.
Nyt kun hevonen ollaan saatu valmiiksi, on aika aloittaa luonteen keksiminen. Oletetaan, että tämä keppari tässä esimerkissä ei mene myyntiin niin kuin 90% hevosista, vaan se jää omistajalleen kovan tason kilpahevoseksi. Noh, millainen luonne sopii kovan tason kilpurille? Se on vaikea, heittää joka ikisen alas selästään joka edes katsoo sitä väärin. Ylimielinen kaakki joka tekee juuri niin kuin itse haluaa, milloin haluaa. Kieltää kaikille esteille, ei mene edes kouluaitojen sisälle jos ei siltä tunnu. Säikkyy omaa varjoaan mutta saa sydänkohtauksen jos kilometrin päässä oleva ihminen sattuu aivastamaan. Pukittelee ja hyppii pystyyn enemmän kuin sielu sietää, useimmiten myös ryöstää.

Ainiin.

Omistaja on ainoa, joka saa tästä hevosesta täydellisen unelmaratsun. Omistajalla hevonen kulkee täydellisesti - hyppää kerrostalon yli ongelmitta, vetää täydet pisteet GP- tasoisessa kouluohjelmassa ja mitä vielä. Omistaja voi vain hypätä hevosen selkään ja vetää kiitolaukkaa maastossa ilman minkäänlaisia varusteita. Hevonen luottaa omistajaansa enemmän kuin itseensä, jonka takia se voi mennä pelottavien asioiden ohi jos omistaja niin pyytää. Mutta ihan kuin se säikkyisi mitään omistajan ollessa selässä. Realistisuus on avainsana ja laadukkuutta määrittelevä luonnetta keksiessä, vai miten se nyt menikään.

Toivottavasti tämä postaus avarsi silmiäsi laadukkaasta keppihevosesta. Siihen minä pyrin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oikeasti toivon, että nautitte tästä huumorilla toteutetusta postauksesta, kertokaa myös jos haluaisitte vastaavanlaisia tulevaisuudessakin! :)

14.8.2015

Suitsiräpellystä


Olen nyt valehtelematta ainakin kuukauden yrittänyt väsätä jonkinmoisia suitsia Hadekselle. Ensin ajattelin tekeväni vain perus aachensuitset, mutta sitten sainkin älynväläyksen. Tarkemmin ottaen älyvapaan.

Päätin tehdä micklem suitset. Noh, ei siinä mitään, suunnittelin miten teen minkäkin asian, jotta lopputulos olisi mahdollisimman realistinen. Suunitelmissa kaikki meni hyvin, mutta toteutettuna tuntui, ettei mikään onnistunut. Varsinkin tuo turparemmin tapainen epäonnistui - siitä tuli ihan liian pitkä, jonka ansiosta siitä lähtevä suun kiinnipitävä remmi menee kuolaimen päältä. Eikä sitä tietenkään voinut lyhentää, koska siitä olisi tullut ruma saumajälki ja turvan kohdalla oleva osa oli "topattu".


Nämä suitset lensivät oikopäätä roskikseen, ja aloitin samantien raivonpuuskassa kokonaan uusien suitsien näpertämisen.



Ja nyt, parisen viikkoa myöhemmin, on Hades saanut ikiomat suitset. Nämähän ovat ihan perinteiset aachensuitset, kuten alkusuunitelmissakin, ainoa "spesiaali" juttu näissä on tuo rinkula turppiksessa - vähän erikoisempaa kuin yleensä. Saa nähdä, jos jaksan väsäillä vielä jotkut pehmusteet tai vaikkapa tikkaukset näihin, mutta tähän hätään olkoon ihan tavalliset.