25.10.2015

Syksyinen Hades


Tai ei nyt kovin syksyinen, koska en ikinä onnistu saamaan hepoista kuvia ruskan aikaan.

18.10.2015

Hevonen ja puolikas

Joskus elokuun aikana sain kuulla kiinnostusta keppihevosista eräältä tutulta, ja hän toivoikin minun tekevän hälle toisen kepparin kun olin aikasemmin yhden hänelle jo tehnyt. Toiveissa oli valkoinen keppari harmaalla harjalla, joten sellaista aloitin samantien väkertämään. Samaan aikaan leikkasin luonnonvalkoisesta kankaasta toisen kepparin, joka todennäköisesti tulee myyntiin.


No kauankohan aikaa on kulunut elokuusta :D Sanotaanko vaikka, että tässä on osasyy miksi lopetin tilareitten teon. Olen niin mahdottoman saamaton jos mun ei tee mieli tehdä keppareita, ja sitten ne odottelevat jossain nurkassa sitä hetkeä kun löydän inspiksen jostain. Oon sellainen ihminen, että jos viivytän jonkin asian tekoa, jatkan sitä viivyttämistä vielä enemmän, koska mua ahdistaa se ettei asia ole valmis, hah.

Onneksi sain valkoisen kepparin eilen valmiiksi ja kuljetettua uudelle omistajalleen. Huokaisin helpotuksesta kun keppari oli todella mieluinen, vaikka aikaa tässä meni sellainen ikuisuus.
   Sieraimista tuli aika isot, mutta muuten siitä tuli ihan kivannäköinen.


Tämä toinen heppa on nyt yksikorvainen ja odottaa kaapissa että jatkaisin sen tekoa. Taidankin tästä heti mennä sitä jatkamaan, niin saisin senkin joskus valmiiksi.

Olen nyt miettinyt muutamaa erikoispostausideaa, ja nyt kysyisin teiltä kumpi kiinnostaisi ensin: kht Fiirakonin vanhan tallin esittely vai kertomus mun keppihevoshistoriasta, mukaanlukien vanhojen hevosten kuvia?

15.10.2015

Oho, tein videon



Lyhyt videonpuolikas Hadeksesta, kun sillä pari päivää sitten menin. Elokuvatyökalun kanssa tappeleminen oli juuri niin rasittavaa mitä muistinkin, jatkuvasti pätkät poistui ja mystisesti videot vaihtoivat paikkaa. Tässä nyt kutienkin lopputulos, parempikin olisi toki voinut olla mutta kelvatkoon.

25.8.2015

Mistä koostuu laadukas keppihevonen?

Homma lähtee kankaasta. Kankaan on lähes poikkeuksetta aina oltava velboaa, sävyllä ei ole niinkään väliä. Jos velboavarastot kuitenkin huokaavat tyhjyyttään, niin älä huoli, myös vastaavanlaiset lyhytkarvaiset kankaat sopivat hyvin. Muista vain se kangasta valittaessasi, ettei se saa venyä senttiäkään suuntaan tai toiseen, jotta täyttäminen olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Pitkäkarvaista kangasta voi käyttää myös, mutta pidä huoli ettei se ylitä standardien laatimaa pituutta. Kaikkien tuntema fleece on taas hieman alempiarvoinen - se ei ole kovin haluttua sen helpon saatavuuden takia, jonka vuoksi fleecekeppareita katsotaankin hieman vinoon. Fleecestä tehdyn kepparin tulee olla jollain tapaa erikoinen jotta kanssaharrastajat näkevät sen laadukkaana - esimerkiksi vaikeasti toteutettu kirjavuus tuo paljon plussaa harrastajien silmissä.



 Vasemmalla luonnonvalkoisesta velboasta tehty hevonen, oikealla valkoisesta fleecestä hieman erikoisemmalla värityksellä

Nyt kun kangas on valittu, on aika aloittaa kaavojen teko ja keppihevosen kasaan väkerrys. Kaavoja tehdessä täytyy miettiä tarkasti minkä rotuisen ja kokoisen hevosesta tekee. Haluaako ihan pienen ja hennon ponivauvan vai valtavan järkäleen, jonka jokainen askel saa aiheutettua maanjäristyksen? Nykyään suuri osa harrastajista suosii isompia keppihevosia, joten vähintäänkin kaulan pitää tulla yli A4:stä. Toivottavaa kuitenkin on, että koko hevonen mahtuu kaulansa ja päänsä kanssa A3- kokoiselle paperille.
Paloja leikatessa on tärkeää, että sivukappaleet ovat juuri eikä melkein identtisiä, jotta kasaan ommeltaessa hevosella ei ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia mennä vinoon. Keskikappaleen tulee olla tasan 4 senttimetriä leveä, ei yhtään enempää tai vähempää, jotta koko keskikappaleen tarkoitus (= leventää hevosta) toimisi, muttei kuitenkaan leventäisi liian paljoa.
Käsinommeltuja keppihevosia näkee paljon enemmän kuin ompelukoneella ommeltuja - ompelukoneella tehtyjä hevosia vältellään, sillä sehän vain kertoo harrastajan olleen patalaiska ja ettei hän ole halunnut nähdä vähääkään vaivaa hevosen teossa. Käsin kasaan ommellut ovat taas ehtaa käsityötä, joiden teossa on käytetty aikaa, hikeä, verta, kyyneliä ja rakkautta.


Kun keppari ollaan saatu ommeltua kasaan, on aika siirtyä seuraavaan jännittävään vaiheeseen - täyttöön! Olehan tarkkana vanua valittaessasi, liukas ja pehmeä vanu takaa huonoimman mahdollisimman täytön, joten etsi käsiisi karheaa ja sitkeää vanua. Tällainen vanu mahdollistaa kaikkien kaavojen, kankaan tai ommeltaessa tapahtuneiden virheitten korjaamisen - liukas vanu vain korostaa tekovaiheessa sattuneita virheitä.


Täyttö oli sinällään aika helppo ja simppeli vaihe, mutta nyt siirrymmekin korviin, harjaan ja muihin yksityiskohtiin. Korvista ei ole mitään kriteerejä jotka määrittäisivät laadukkuuden, sama sieraimissa, joten tee ne miten itse parhaaksi näet. Harjan tulee olla kuin viivoittimella vedetty, ehkä vielä vatupassilla tarkastettu, joten suoruus ennen kaikkea. Silmien tulee olla mustaa huopaa tai tekonahkaa, joiden täytyy olla juuri oikean kokoiset ja muotoiset, jotta hevosella on samaan aikaan lempeä ja rakkautta pursuava katse, mutta hieman hevosta kääntäessä sille saa ihmissyöjä-monsteri- ilmeen. Syyn tälle kerron alempana.

Tämä hevonen on epäonnistunut katseen osalta, sillä sillä on enemmänkin pelokas kuin hirviömäinen ilme.
Nyt kun hevonen ollaan saatu valmiiksi, on aika aloittaa luonteen keksiminen. Oletetaan, että tämä keppari tässä esimerkissä ei mene myyntiin niin kuin 90% hevosista, vaan se jää omistajalleen kovan tason kilpahevoseksi. Noh, millainen luonne sopii kovan tason kilpurille? Se on vaikea, heittää joka ikisen alas selästään joka edes katsoo sitä väärin. Ylimielinen kaakki joka tekee juuri niin kuin itse haluaa, milloin haluaa. Kieltää kaikille esteille, ei mene edes kouluaitojen sisälle jos ei siltä tunnu. Säikkyy omaa varjoaan mutta saa sydänkohtauksen jos kilometrin päässä oleva ihminen sattuu aivastamaan. Pukittelee ja hyppii pystyyn enemmän kuin sielu sietää, useimmiten myös ryöstää.

Ainiin.

Omistaja on ainoa, joka saa tästä hevosesta täydellisen unelmaratsun. Omistajalla hevonen kulkee täydellisesti - hyppää kerrostalon yli ongelmitta, vetää täydet pisteet GP- tasoisessa kouluohjelmassa ja mitä vielä. Omistaja voi vain hypätä hevosen selkään ja vetää kiitolaukkaa maastossa ilman minkäänlaisia varusteita. Hevonen luottaa omistajaansa enemmän kuin itseensä, jonka takia se voi mennä pelottavien asioiden ohi jos omistaja niin pyytää. Mutta ihan kuin se säikkyisi mitään omistajan ollessa selässä. Realistisuus on avainsana ja laadukkuutta määrittelevä luonnetta keksiessä, vai miten se nyt menikään.

Toivottavasti tämä postaus avarsi silmiäsi laadukkaasta keppihevosesta. Siihen minä pyrin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oikeasti toivon, että nautitte tästä huumorilla toteutetusta postauksesta, kertokaa myös jos haluaisitte vastaavanlaisia tulevaisuudessakin! :)

14.8.2015

Suitsiräpellystä


Olen nyt valehtelematta ainakin kuukauden yrittänyt väsätä jonkinmoisia suitsia Hadekselle. Ensin ajattelin tekeväni vain perus aachensuitset, mutta sitten sainkin älynväläyksen. Tarkemmin ottaen älyvapaan.

Päätin tehdä micklem suitset. Noh, ei siinä mitään, suunnittelin miten teen minkäkin asian, jotta lopputulos olisi mahdollisimman realistinen. Suunitelmissa kaikki meni hyvin, mutta toteutettuna tuntui, ettei mikään onnistunut. Varsinkin tuo turparemmin tapainen epäonnistui - siitä tuli ihan liian pitkä, jonka ansiosta siitä lähtevä suun kiinnipitävä remmi menee kuolaimen päältä. Eikä sitä tietenkään voinut lyhentää, koska siitä olisi tullut ruma saumajälki ja turvan kohdalla oleva osa oli "topattu".


Nämä suitset lensivät oikopäätä roskikseen, ja aloitin samantien raivonpuuskassa kokonaan uusien suitsien näpertämisen.



Ja nyt, parisen viikkoa myöhemmin, on Hades saanut ikiomat suitset. Nämähän ovat ihan perinteiset aachensuitset, kuten alkusuunitelmissakin, ainoa "spesiaali" juttu näissä on tuo rinkula turppiksessa - vähän erikoisempaa kuin yleensä. Saa nähdä, jos jaksan väsäillä vielä jotkut pehmusteet tai vaikkapa tikkaukset näihin, mutta tähän hätään olkoon ihan tavalliset.

31.7.2015

Eriparikorva

Jaa kuka? 


Hades, virallisemmin Hadragwan, on saksanratsuponiori, jonka sain valmiiksi viime viikolla. Poni jää mulle monitoimiratsuksi, saa nähdä jos vaikka päästäisiin ihan kisailemaankin sen kanssa. Hades on luonteeltaan rasavilli pikkupoika, juuri sellainen höseltäjä, jota täytyy pitää silmällä joka sekunti jos haluaa välttää totaalisen kaaoksen. Kuitenkin ratsastaessa se yrittää aina parhaansa ja rakastaa uuden oppimista, ori ei missään nimessä suostu luovuttamaan.


Jostain syystä upotetut merkit oli mulle ydinfysiikkaa tätä tehdessä. Jäin monesti lagaamaan oikein olan takaa, kun mietin mihin mikäkin osa ommellaan, miten mikäkin pala leikataan ja miten mikäkin kohta tulee näyttämään sitten loppupeleissä. Onneksi sain merkin tehtyä ilman sen suurempia kommervenkkejä, joten ihan fiksulta se näyttää. Ainakin melkein.



Ehkä vaan panostan sitten seuraavaan upotettuun merkkiin enemmän.

27.7.2015

Lompakko huutaa tyhjyyttään

No ei nyt ihan, mutta melkein. Kävin viime lauantaina ostamassa hiukan lisää kangasta ja muuta härpäkettä varastoon, vaikka multa löytyykin aika paljon erilaisia kankaita ja tavaraa jo ennestään. Alankohan minäkin eksyä hamstraamisen puolelle, niinkuin moni muukin keppihevostelija? :D


Kävin siis kangaskaupassa nimeltä Tyykipuoti, olen parin vuoden aikana käynyt hakemassa sieltä fleeceä Eurokankaan lisäksi. Olen löytänyt kyseisestä kaupasta paljon enemmän ruskean ja harmaan sävyjä kuin tavallisesta Eurokankaasta, joka on tietenkin plussaa keppihevosten tekoa ajatellen. Tyykipuodista tarttui punertavan ruskeaa ja valkoista fleeceä, mustaa tekonahkaa ja puolitoista metriä nauhaa riimua varten.

Kun kankaat oli mukana, suuntasin Prismaan ostamaan vanua - olin lukenut muutamista blogeista Prisman vanun olevan parempaa kuin Eurokankaan, joten pakkohan sitä oli saada kokeiltavaksi. Myös harjalankaa tarvitsin, joten mukaan tarttui vanun lisäksi valkoinen ja ruskea villalanka. Bongasin hyllyn päässä olevan fleecevilttejä, joten kävin kurkkaamassa millaisia värejä löytyy. Liila oli jotenkin todella kivan sävyinen, joten nappasin sen mukaan myös. Fleeceviltit ovat todella käteviä varusteisiin, koska a) ne ovat halvempia kuin kangaskaupan värillinen fleece b) ne ovat ohuempaa kuin tavallinen fleece ja c) värivaihtoehtoja on useinmiten aika paljon.

25.7.2015

Sievä poni myynnissä!


Siitä onkin vierähtänyt jonkin aikaa kun viimeksi olin tehnyt kepparin. Pari päivää sitten tuli kuitenkin hirmuinen inspis tehdä voikko poni jollain hiukan erikoisemmalla merkillä, joten tässä näkyykin lopputulos.

Vähän turhan pitkä pää sille tuli omasta mielestä, mutta toisaalta se sopii sille hyvin. Myös leuka olisi saanut olla hiukan paremmin havaittavissa, mutta uskon että paremmalla täytöllä senkin saa erottumaan paremmin. Loppujen lopuksi tästä tuli ihan veikeä ja suloinen tapaus :)




Poni on myynnissä skh-foorumilla, tästä pääset topaan. Lähtöhintana on 25€, hetihintana 35€.

24.7.2015

Blogin aloitus

Heippa vain! Jotkut saattavat muistaa minut aktiivisemmilta vuosiltani, jotka olivat parisen vuotta takaperin. Olen siis Romppu, keppihevostalli Fiirakonin omistaja. Tällä hetkellä virallista tallia ei ole ja asukaslukukin huokaa tyhjyyttään - ainoa hevonen, joka on pysynyt minulla täytettynä ja kepillä varustettuna tähän päivään saakka on Apollon 16, lyhyemmin Alma.

No miksi ihmeessä perustin blogin? Kysymys, jota itseasiassa mietiskelen itsekin vielä. Olen seuraillut säännöllisen epäsäännöllisesti muiden keppihevosblogeja, ja pohtinut oman perustamista. En ratsasta kentän puutteen takia, en tee aktiivisesti keppareita, enkä nyt pahemmin ole kisannutkaan, mutta halusin silti tehdä oman blogin. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko yhtään mitään.

Tämä nyt oli kämäinen alkulöpinä postaus, eiköhän seuraavassa ole sitten enemmänkin asiaa. Laitan tähän vielä videon, jonka olen alunperin tehnyt aikoja sitten, mutta latasin sen uudestaan uudelle käyttäjälleni.